Kevät ilman WNBA-koripalloa?

Tällä hetkellä moni WNBA-pelaaja saa ison osan palkastaan kaupallisista yhteistöistä ja sponsoreilta, ei itse pelaamisesta. Kyse ei ole siitä, etteikö naisten koripallo olisi kiinnostavaa tai markkinointikelpoista. Esimerkiksi Caitlin Clark, Paige Bueckers ja A’ja Wilson edustavat tällä hetkellä maailman kiinnostavimpia ja kaupallisimpia urheilijoita. WNBA:lla on kuitenkin näkymättömän lasikaton lisäksi oikea erittäin matala palkkakatto. On mahdollista, että tämän vuoksi WNBA-kausi jää tänä kesänä pelaamatta.

Kyse on siitä, että WNBA:n työehtosopimusta eli CBA:ta uudistetaan. Sopimus tehdään liigan komissaarin, joukkueiden omistajien ja pelaajayhdistyksen eli WNBPA:n välillä noin neljän vuoden välein. Sopimus rajoittaa esimerkiksi pelaajien palkkoja ja vastaavia sopimuksia tehdään kaikissa ammattilaissarjoissa pelisääntöjen yhtenäistämiseksi (esim. NBA, PWHL ja NWSL).

WNBA:n viimeisin CBA vanhentui 9. tammikuuta ja neuvottelut uuden sopimuksen ehdoista jatkuvat yhä. Suurin ongelma on palkkakatto ja tuottojen jakaminen. Liigan arvo on noussut viime vuosina räjähdysmäisesti, mutta pelaajien palkat ovat CBA:n takia edelleen samalla tasolla kuin ennenkin. Pelaajayhdistys ja iso osa faneista näkee, että WNBA ei ole pelaajien puolella, vaan haluaa jatkaa pelaajista rahallisesti hyötymistä, jota on jo viimeiset 29 vuotta tehnyt.  

Pelaajayhdistyksen viimeisin ehdotus on, että WNBA maksaisi pelaajille 30% liigan bruttotuloista palkkana, mikä nostaisi joukkuekohtaisen palkkakaton arviolta 10,5 miljoonaan dollariin. WNBA ei ole suostunut pelaajayhdistyksen tarjoukseen, sillä se väittää sen johtavan 700 miljoonan tappioihin. Pelaajayhdistys on kyseenalaistanut väitteen, sillä Detroit ja Philadelphia maksoivat liigalle juuri 250 miljoonaa joukkueiden perustamisesta. Liiga laskee kertaluontoiset laajennusmaksut kuitenkin “nollatuloksi”, koska olemassa olevat omistajat menettävät osan tulevista tuloistaan, vaikka uudet joukkueet maksavatkin suuria summia liittyäkseen.

WNBA onkin tehnyt 6. helmikuuta vastatarjouksen: 70 prosenttia liigan nettotuloista maksettaisiin pelaajille palkkana ja näin joukkuekohtainen palkkakatto nousisi 5,65 miljoonaan dollariin. Palkkakatto myös kasvaisi joka vuosi liikevaihdon myötä. 

WNBA:n palkkakatto oli viime kaudella noin 1,5 miljoonaa dollaria. Tähtiveteraanipelaaja saa yleensä noin 35 prosentin osuuden palkkakatosta. Vaikka WNBA-rosteriin mahtuu vain 12 pelaajaa, palkkakatosta täytyy löytyä rahaa myös väliaikaisiin ja korvaaviin sopimuksiin, kuten jos pelaaja loukkaantuu tai harjoitusleirille tuodaan koepelaajia. Tähtipelaajille ei myöskään voida maksaa merkittävästi enempää kuin muille pelaajille, sillä nykyisestä CBA:sta löytyy niin sanottu supermax-palkka. Se oli viime kaudella 249 000 dollaria, eli hieman päälle 210 000 euroa. 

Viime vuosien palkkoihin verrattuna WNBA:n viimeisin tarjous vaikuttaa siis jo reilummalta, mutta onko se tarpeeksi, kun huomioi WNBA:n suosion ja vuosien epäreilun palkkauksen? Kyse ei kuitenkaan ole vaan rahasta, vaan tunnustuksesta. WNBA:n tulisi vihdoin tunnustaa pelaajien arvo liigalle. Pelaajat ovat luoneet kaiken sen, mitä WNBA edustaa. Pelaajat ovat vuosia uhranneet kaikkensa lajin kehitykselle oman terveytensä kustannuksella. Melkein kaikki pelaajat ovat pelanneet puolet vuodesta Euroopassa, jotta saisivat säännöllisen tulon. 

Kun fanit nyt ovat vihdoin löytäneet WNBA:n pariin, pelaajat eivät vieläkään saa kasvusta ansaitsemaansa osuutta. WNBA:n johto ei ole osannut käsitellä kasvua eikä ole hyödyntänyt potentiaaliaan oikein. Vaikuttaisi siltä, että liigan johto on ainoa taho, joka ei ymmärrä, että WNBA:ta seurataan sen pelaajien takia. 

Vaikka WNBA:lla on nykyään suuri fanikunta, joka toivoo nopeaa ratkaisua ja uutta kautta, aidoille naisurheilun faneille tärkeintä on pelaajien oikeudenmukainen kohtelu. WNBA asettaa esimerkin koko naisurheiluyhteisölle – jos WNBA antaa tunnustusta pelaajille, kasvaa paine myös muiden lajien ympärillä.

Hyvä esimerkki pelaajalähtöisestä liiketoiminnasta on Breanna Stewartin (tuttavallisemmin “Stewie”) ja Napheesa Collierin perustama naisten 3×3-koripallon Unrivaled-liiga, joka on pärjännyt erinomaisesti ensimmäiset kaksi kautta ja maksanut pelaajilleen vähintään saman palkan kuin WNBA. New York Libertyn tähti ja Unrivaledin perustaja Stewie on myös ottanut osaa WNBA:n ympärillä käytyyn keskusteluun ja esittänyt toiveen, että sopimukseen päästäisiin helmikuun alkupuolella. Näin aikaa jäisi vielä uusien joukkueiden laajennusdraftiin ja vapaiden pelaajien neuvotteluikkunalle, ja kausi voisi alkaa ajoissa 8. toukokuuta. 

Jos sopimukseen ei päästä ajoissa, niin ehkä WNBA:n aika tosiaan on ohi. Naisten urheilu on moniulotteisempaa ja arvopohjaisempaa liiketoimintaa kuin miesten urheilu – ainakin tämä on se mielikuva, joka ulospäin halutaan antaa. Ahneuteen perustuva malli ei sovi WNBA:n kaltaisiin liigoihin, joiden julkilausutut tavoitteet ovat tuottojen sijaan sosiaalisessa vastuussa, yhteiskunnallisessa toiminnassa ja naisten aseman parantamisessa. Ovatko Unrivaledin kaltaiset pelaajajohtoiset liigat naisten koripallon tulevaisuus?