- Ellamari Mäyränpää, fysioterapeutti ja valmentaja
- 17.9.2026
Menestyminen huippu-urheilussa vaatii yleensä täysipäiväistä harjoittelua ja vankkaa sitoutumista. Monille naisurheilijoille tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ilman palkkatyötä, sillä urheilu ei yksin riitä toimeentulon turvaamiseksi. Kaksoisura ei useinkaan ole tietoinen uravalinta, vaan taloudellinen välttämättömyys. Vaikka naisurheilu on viime vuosina saanut lisää näkyvyyttä ja naisten ansaintamahdollisuudet ovat parantuneet, eivät monissa lajeissa sponsoritulot, apurahat tai kilpailupalkkiot riitä kattamaan harjoittelun, kilpailumatkojen, valmennuksen ja muun urheilijan arjen kustannuksia. Samalla miesten korkeammat kilpailupalkkiot ylläpitävät sukupuolten välistä taloudellista epätasa-arvoa.
Kaksoisura eli työn ja urheilun yhdistäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että samat ajan, energian ja palautumiskyvyn resurssit on jaettava yhtäaikaisesti useamman roolin kesken, joihin kaikkiin kohdistuu korkeita odotuksia ja suorituspaineita. Työelämän ja huippu-urheilun vaatimukset ovat usein keskenään ristiriitaisia. Työelämässä ja urheilumaailmassa odotetaan molemmissa ensisijaista sitoutumista, joustavuutta ja hyvää suoriutumista. Samalla naisurheilijoiden vaikutusmahdollisuudet työehtoihin, harjoitteluolosuhteisiin ja toimeentuloon ovat rajalliset. Urheilu-uran jatkaminen edellyttää naisilta merkittäviä henkilökohtaisia uhrauksia.
Kaksoisuran vaatimuksia havainnollistaa Aurora-liigan naisjääkiekkoilijan arki. Päivä voi alkaa aamutreenillä, jatkua täysmittaisella työpäivällä ja päättyä muutaman tunnin iltaharjoituksiin neljästä viiteen kertaa viikossa. Viikonloppuisin pelataan usein kaksi ottelua, minkä lisäksi aikaa on löydettävä palautumiselle, ravitsemukselle ja arjen velvollisuuksille. Kaksi Kiekko-Espoossa kaudella 2026–27 pelaavaa naisjääkiekkoilijaa, Elsa Talvitie ja Tanja Koljonen, avaavat haastattelussa, miltä tällainen arki näyttää käytännössä.
Talvitie suorittaa parhaillaan kahta korkeakoulututkintoa samanaikaisesti, kauppatieteitä Aalto-yliopistossa ja taloustiedettä Helsingin yliopistossa.
“Normaalina arkipäivänä olen päivän koululla, joko luennoilla tai opiskelemassa, ja illalla treeneissä. Opiskeluun käytän tarpeen mukaan niin monta tuntia kuin jaksan, mutta on päiviäkin kun en tee mitään kouluhommia,” Talvitie kertoo.
“Usein ehdin ennen illan treenejä käymään kotona, syödä ja hengähtää vähän, välillä taas siirryn suoraan koululta hallille,” hän jatkaa.
Iltatreeneihin kuluu siirtymisineen 3–4 tuntia, ja lisäksi aamujäitä on kahdesti viikossa 2–3 tuntia; niihin hän pyrkii osallistumaan, jollei läsnäolopakollinen kurssi tai tentti osu päällekkäin. Metron varrella asuminen helpottaa siirtymisiä jäähallin ja kahden kampuksen välillä.
Koljonen puolestaan asuu Kuopiossa, jossa hän käy töissä 4–5 päivänä viikossa. Työpäivät venyvät 8–9 tunnin mittaisiksi. Tänä syksynä hän aloittaa lisäksi liikunnanohjaajan AMK-opinnot.
“Toki jään onneksi 80%:n työajalle eli työpäiviä on viikossa “vain” 3-4, mutta sitten lisänä töiden ohella on opinnot. Eli aikalailla pitkää päivää saa tehdä,” hän kertoo.
Jäätreenejä ja oheisharjoittelua kertyy 4-5 kertaa viikossa, yksittäisen treenin kestäessä noin kolme tuntia. Alkuviikosta Koljonen treenaa Kuopiossa, josta hän ajaa viikoittain Espooseen 5 tuntia suuntaansa.
“Sitten jonkun päivän teen etänä, jotta pääsen jo puolesta välin viikkoa joukkueen treeneihin. Noin kerran viikossa joudun matkustamaan Kuopio-Espoo väliä,” hän lisää.
Haaga-Helian vuoden 2025 tutkimuksen mukaan Auroraliigan pelaajista yli puolet koki korkeaa stressiä ja kuormitusta, jossa keskeisimpiä tekijöitä olivat taloudellinen tilanne ja epävarmuus, rajalliset toimintaedellytykset, oma urheilullinen suoritustaso, rooli joukkueessa, sekä oma henkinen hyvinvointi.
Monilla naisurheilijoilla kokonaiskuormitusta lisäävät työn ja urheilun lisäksi myös kodin ja perheen vastuut, jotka kasautuvat edelleen enemmän naisille kuin miehille. OECD:n ja Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) vuoden 2025/2026 selvitysten mukaan naiset käyttävät enemmän aikaa lastenhoitoon, kantavat suuremman vastuun kotitöistä ja vähentävät työaikaansa miehiä useammin hoivavastuiden vuoksi.
Kaksoisuran suurimpana haasteena tutkimuksissa nousee esiin juuri kokonaiskuormituksen hallinta. Työn ja urheilun yhteensovittaminen aiheuttaa jatkuvaa kiirettä, stressiä, epävarmuutta ja vaikeuttaa eri elämänalueiden tasapainottamista. Ajan rajallisuus harjoitteluun, lepoon ja perusasioista huolehtimiseen voi hidastaa urheilullista kehittymistä ja pitkään jatkuessaan johtaa uupumiseen ja pahimmillaan urheilu-uran ennenaikaiseen päättymiseen.
Talvitie ja Koljonen tunnistavat tämän molemmat, joskin eri tavoin.
“Olen rajannut itselleni sellaisen periaatteen, etten treenien jälkeen tee enää kouluhommia vaan keskityn muihin asioihin. Rakennan kuitenkin aikatauluni itse ja pyrin siihen, etten tee niistä itselleni mahdottomia tai liian raskaita. Kokemusten kautta olen oppinut mikä on liikaa ja nyt on helpompaa suunnitella kursseja senkin mukaan,” Talvitie kertoo.
Nykyään hän kokee palautumisensa riittäväksi ja osaa kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiinsa. Opiskelijatapahtumiin hän ei juurikaan ehdi osallistua ja joskus tuntuu ikävältä jäädä niistä paitsi.
“Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen arkeeni ja valintoihini, sekä koen tekeväni juuri niitä asioita, mistä nautin eniten,” hän toteaa.
Koljosella palautumiseen ei meinaa riittää aikaa, ja hän kokee, ettei varsinkaan kauden aikana se ole riittävää. Täysipäiväisen työn ja opintojen yhdistäminen pelaamiseen ei hänen mukaansa ole helppoa, vaan arki on jatkuvasti kiireistä. Töissä on kuitenkin käytävä, jotta pelaamisen voi ylipäätään rahoittaa.
“Kauden aikana läheisten ja ystävien näkeminen jää aika minimiin, kun ei yksinkertaisesti ole aikaa nähdä. Jos on yksi vapaapäivä viikossa, niin kyllä sen haluaa viettää kotona ja maksimoida ajan omalle perheelle ja palautumiseen, edes sen kerran viikossa,” Koljonen kertoo.
Sosiaalinen elämä jääkin usein juhlien ja muiden tilaisuuksien kohdalla kokonaan väliin.
“Joskus se harmittaakin, jos esimerkiksi on läheisen juhlat ja tietää, että on peli samana päivänä. Minulla jäi esimerkiksi veljen valmistujaisjuhlat aikoinaan välistä pelin takia. Ne ovat niitä urheiluelämän raadollisia valintoja,” hän sanoo.
Molemmat pelaajat nostavat jatkuvan kiireen arkensa kuormittavimmaksi tekijäksi. Aikataulu on tiukka, tekemistä kasaantuu tai fyysinen kuorma kasvaa suureksi. Päivät ovat pitkiä eikä niiden aikana juuri ehdi pysähtyä. Aamut alkavat aikaisin, treenit loppuvat myöhään ja nukkumaan meno viivästyy, välillä pelireissuilta tullaan kotiin jopa keskellä yötä. Tämä kuormittaa sekä fyysisesti että henkisesti.
Kiire voi vaikeuttaa riittävää syömistä ja palautumista, jolloin riski alhaiselle energiansaatavuudelle ja sitä seuraavalle suhteelliselle energiavajeelle (RED-S, Relative Energy Deficiency in Sport) kasvaa. Ensimmäiset oireet näkyvät usein väsymyksenä ja palautumisvaikeuksina, lisääntyneenä sairasteluna ja kuukautiskierron häiriöinä, jotka kaksoisuraa tekevä urheilija saattaa helposti selittää pelkällä kiireellä tai stressillä. Pitkittyessään energiavaje myös heikentää suorituskykyä ja harjoitusvastetta sekä kasvattaa loukkaantumisriskiä.
Loukkaantumisten kohdalla työssäkäyvät urheilijat eivät voi keskittyä kuntoutukseen ammattilaisen tavoin: kuntoutuskäynnit on sovitettava työpäivän ympärille ja harjoitteet jäävät tehtäväksi väsyneenä työn jälkeen sen sijaan, että keho saisi levätä niiden välillä. Töistä ei voi jäädä pois kuntoutuksen tehostamiseksi, eikä käytössä ole samalla tavalla lääkäri- tai fysioterapiapalveluita tai muuta valmennusta tai tukipalveluita. Tämä pitkittää toipumista ja vaikeuttaa paluuta urheilun pariin.
“Jos en ehdi palautua tai nukun huonosti, suorituskykyni laskee helposti”, Koljonen kertoo. Yhdellä kaudella kokonaiskuormitus kasvoi niin suureksi, että hänet jouduttiin leikkaamaan selästä jo alkukaudesta pahan välilevynpullistuman vuoksi.
Pelaajat kertovat kuitenkin saaneensa arkeensa merkittävää tukea sekä seuralta että työnantajalta. Talvitien molemmat korkeakoulut kuuluvat Urhean kumppanuuskorkeakouluihin, mikä mahdollistaa urheilijalle joustavan opiskelun.
“Ylipäänsä koulun suhteen voi joustaa aika paljon, sillä meillä ei juurikaan ole läsnäolopakollisia kursseja. Tykkään kuitenkin käydä luennoilla mahdollisimman paljon. Itselleni tärkeintä asioiden yhteensovittamisessa on tarkka suunnittelu etukäteen,” Talvitie avaa.
Koljonen kertoo olleensa onnekas työpaikkojen ja esimiestensä kohdalla. Häntä on kannustettu ja tuettu jääkiekon ja työn yhdistämisessä.
“Lähestulkoon kaikki vapaatoiveeni on toteutettu, ja työvuoroja on muutettu tarpeen mukaan vastaamaan tarpeitani. Olen saanut todella hyvää tukea, ja aina on ymmärretty, mitä työn ja urheilu-uran yhdistäminen vaatii,” hän kuvailee.
Vastapainoksi hän on pyrkinyt antamaan itsestään takaisin ja ollut töissä viikonloppuisin silloin, kun on ollut peleistä vapaana.
“Totta kai se vaatii myös itseltä joustamista työnantajan suuntaan, ja siihen olen aina itsekin pyrkinyt. Jos saan jotain itselleni, niin pyrin myös aina antamaan itsestäni takaisin,” hän lisää.
Talvitie ja Koljonen yhdessä kokevat seuran ja valmennuksen ymmärtävän hyvin arjen realiteetit ja huomioivan pelaajien kokonaiskuormituksen myös yksilöllisesti. Treeneistä on hyväksyttävää myöhästyä tai tarvittaessa olla joskus pois töiden tai opiskelun vuoksi.
Kokonaiskuormituksen ja uran epävarmuuden rinnalla naisurheilijat joutuvat usein pohtimaan myös perheen perustamisen ajoittamista, ja sitä onko se ylipäänsä edes mahdollista. Huippu-urheilu-uran parhaat vuodet osuvat usein samaan elämänvaiheeseen, jolloin perheen perustamista harkitaan. Päätöksessä joudutaan tasapainoilemaan perhehaaveiden ja urheilu-uran tavoitteiden välillä, sillä nykyiset urheilurakenteet eivät aina tue raskauden, vanhemmuuden ja huippu-urheilun yhdistämistä. Raskaus ja synnytys voivat keskeyttää harjoittelun ja kilpailut, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi tuloihin, sponsorisopimuksiin ja asemaan joukkueessa. Myös paluu huippu-urheiluun vaatii aikaa ja yksilöllistä tukea, mutta kilpailuaikataulut ja urheilujärjestelmät eivät aina mahdollista riittävää palautumista. Samalla epävarmuutta aiheuttavat kehon muutokset, suorituskyvyn palautuminen, loukkaantumisriski sekä käytännön kysymykset, kuten lastenhoidon ja imetyksen sovittaminen harjoitteluun ja kilpailumatkoihin.
Koljonen kertoo joutuneensa ainakin hetkellisesti luopumaan perhe-elämän haaveista tai siirtämään niitä myöhemmäksi jääkiekkouransa takia. Hän kokee ulkopuolista painetta perheen perustamiselle, ja kyselyt aiheesta tuntuvat sopimattomilta, liian yksityisiltä puheenaiheilta.
“Monet läheiset kaverit ovat perustaneet perheitä ja aika ajoin saan myös kyselyitä siitä, eikö minunkin olisi jo aika perustaa perhe. Olen tehnyt omat valintani urheilu-ura edellä, ja olen niistä valinnoista todella ylpeä. Siksi tuollaiset kyselyt ärsyttävät, koska ne ovat jokaisen omia valintoja, eivätkä kuulu muille,” hän pohtii.
Koljonen ei koe joutuneensa täysin luopumaan mistään, mutta hänen on silti täytynyt punnita, mitä oikeastaan haluaa ja missä elämänvaiheessa, kuinka kauan voi pelata sekä kuinka pitkälle perheen perustamista voi siirtää.
Huippu-urheilussa menestymistä ei ratkaise pelkästään lahjakkuus, harjoittelun laatu tai sitoutuminen. Merkityksellistä on se, millaiset mahdollisuudet urheilijalla on käyttää aikansa harjoitteluun, lepoon ja suorituskyvyn ylläpitämiseen. Niin kauan kuin naisurheilijoiden on rahoitettava huippu-urheilunsa palkkatyöllä, heidän suorituksiaan ei voida vertailla samoista lähtökohdista urheilijoihin, jotka voivat keskittyä huippu-urheiluun täysipäiväisesti. Koljonen tiivistää toiveensa tulevaisuudelle:
“Toivoisin, että tulevaisuuden naisjääkiekkoilijoilla olisi erilaiset olosuhteet pelata tätä lajia: olosuhteet, joissa naisetkin voisivat tehdä jääkiekon pelaamisesta itselleen ammatin, kuten miehissäkin.”
Artikkeli perustuu henkilöhaastatteluihin, sekä vertaisarvioituun ja ajantasaiseen tutkimusnäyttöön, lähteet saatavissa kirjoittajalta.
