Tiedetään urheilusta: mistä naisten suurentunut ACL-vammariski johtuu ja miten sitä voidaan ehkäistä?

Polven eturistisiteen (ACL) repeämä on yksi polven yleisimmistä nivelsidevammoista. Vamma johtaa yleensä pitkään kuntoutusjaksoon ja voi pahimmillaan päättää huippu-urheilu-uran. Vaikka ACL-vammoja esiintyy kokonaismäärältään enemmän miehillä, naisten riski saada ACL-vamma on tutkimuksesta ja urheilulajista riippuen 1,5–8-kertainen miehiin verrattuna.

Syytä suurempaan riskiin ei tunneta vielä täysin, mutta todennäköisimmin taustalla vaikuttaa useiden kehon rakenteeseen, liikkumistapaan, hormoneihin ja lihasten hermotukseen liittyvien tekijöiden yhdistelmä. Tutkimista vaikeuttaa kuitenkin se, että naiset ovat edelleen aliedustettuina liikuntatieteellisessä tutkimuksessa. The International Journal of Health, Medicine, and Sports (IJHMS) mukaan vain 6–9 % urheilutieteellisistä tutkimuksista käsittelee yksinomaan naisurheilijoita, ja sekatutkimuksissa naisten osuus on 35–39 %. 

ACL kulkee reisiluun alaosasta sääriluun yläosaan ja risteää takimmaisen ristisiteen (PCL) kanssa. Sen tärkein tehtävä on ylläpitää polven vakautta estämällä sääriluun liiallinen eteenpäin liukuminen suhteessa reisiluuhun sekä polven hallitsematon kiertyminen. ACL-vammat syntyvät joko kontaktitilanteissa tai ilman kontaktia, tyypillisesti nopeiden suunnan- tai nopeudenmuutosten yhteydessä, kun jalka on tukevasti kiinni alustassa. Tällöin eturistiside venyy liikaa tai repeää, mikä heikentää polven vakautta. 

ACL-vamman riski liittyy usein puutteelliseen kehonhallintaan. Heikko keskivartalon hallinta heikentää jalan liikekontrollia, ja lonkan loitontajalihasten riittämätön voima voi johtaa jalan virheelliseen asentoon kuormituksen aikana. Lisäksi tasapainon ja iskunvaimennuksen puutteet lisäävät polveen kohdistuvaa kuormitusta, mikä kasvattaa erityisesti kontaktittoman eturistisiteen repeämän riskiä. Sukupuolten välinen ero ACL-vamman riskissä alkaa korostua vasta murrosiän jälkeen, jolloin tilastollisesti vammat alkavat muutenkin yleistyä. 

Murrosiässä nopean luustonkasvun myötä naisten reisi- ja sääriluut pitenevät ja lantio levenee. Näiden muutosten seurauksena kehon painopiste muuttuu ja liikkeiden hallinta vaikeutuu. Polven valguskulma kasvaa, eli polvi painuu herkemmin sisäänpäin ja alastulot tapahtuvat useammin suorammalla polvella. Eturistisiteeseen kohdistuu enemmän kuormitusta, mikä voi lisätä repeämän riskiä. Lisäksi naisilla havaitaan usein taipumusta aktivoida etureiden lihaksia enemmän suhteessa takareiden lihaksiin, mutta näyttö ei ole riittävää, jotta tätä voitaisi pitää yleispätevänä sukupuolierona. 

Kuukautiskierron vaiheen on havaittu olevan yhteydessä suurentuneeseen ACL-vammariskiin. Kierron aikana tapahtuvat hormonaaliset vaihtelut vaikuttavat muun muassa nivelsiteiden löysyyteen, lihasvoimaan, kehon lämpötilaan ja hermo-lihasjärjestelmän toimintaan. Suurin ACL-vammariski näyttää liittyvän kuukautiskierron alkupuoliskolle ja ovulaatiovaiheeseen, jolloin eturistisiteen löysyys lisääntyy. Naisilla, joilla löystyminen on suurempaa, esiintyy toiminnallisissa liikkeissä enemmän polven valgusasentoa (sisäänpäin kääntymistä) sekä säären ulkokiertoa. 

Hormonaalisen ehkäisyn, erityisesti yhdistelmäehkäisyvalmisteiden, on esimerkiksi Martínez-Fortunyn ja kollegoiden vuonna 2023 julkaisemassa tutkimuksessa esitetty voivan pienentää ACL-vamman riskiä jopa noin 20 %. Nykyinen tutkimusnäyttö ei kuitenkaan vielä riitä tukemaan kliinisiä suosituksia niiden käytöstä urheiluvammojen ehkäisyyn tai harjoittelun mukauttamisesta luonnollisen kuukautiskierron eri vaiheisiin. 

Naisten kohonneeseen ACL-vammariskiin voivat vaikuttaa myös ympäristötekijät, kuten harjoitteluolosuhteiden saatavuus, kentän laatu sekä urheiluvälineet, jotka on usein suunniteltu ensisijaisesti miesten mittasuhteiden mukaan. Lisäksi naisurheilijoilla esiintyy usein korkeaa psyykkistä ja urheiluun liittyvää stressiä, mikä lisää ACL-vamman riskiä ja voi vaikeuttaa turvallista paluuta urheiluun vamman jälkeen. Riskitekijöiden kokonaisvaltaista huomioimista korostaa myös kansainvälinen Project ACL -tutkimushanke, jonka tavoitteena on vähentää eturistisidevammojen määrää ammattilaistason naisten jalkapallossa. 

Riskitekijöihin voidaan vaikuttaa tehokkaasti jo ennen kilpailukauden alkua aloitetulla ennaltaehkäisevällä harjoittelulla, jonka on osoitettu vähentävän naisurheilijoiden ACL-vammariskiä merkittävästi, Mancino ym. (2024) mukaan jopa 90 %. Hyvä harjoitusohjelma sisältää monipuolisesti keskivartalon hallintaa, lonkan lihasvoimaa, tasapainoa, ketteryyttä, suunnanmuutoksia ja turvallisia laskeutumistekniikoita, sekä räjähdysvoimaa kehittäviä harjoitteita. Hermolihaskontrollin kehittäminen parantaa polven hallintaa ja vähentää nivelen kuormitusta erityisesti tilanteissa, joissa eturistisiteen vammoja yleensä syntyy. 

ACL-vamma ei ole ainoastaan repeämä nivelsiteessä. Fyysisen kuntoutuksen lisäksi sillä on valtavat vaikutukset myös urheilijan identiteettiin, mielenterveyteen ja uraan. Monille urheilijoille pitkä kuntoutusjakso voi aiheuttaa epävarmuutta ja pelkoa liittyen omaan suorituskykyyn ja mahdolliseen uudelleen loukkaantumiseen, sekä haasteita motivaatiossa ja itseluottamuksessa. Dokumenttisarjassaan Step by Step (2023), Englannin maajoukkueen Beth Mead ja Hollannin maajoukkueen Vivianne Miedema jakavat avoimesti kokemuksensa eturistisidevammojen aiheuttamista haasteista, pitkästä kuntoutusprosessista ja paluusta huipputasolle. 

Vaikka naisten riski saada ACL-vamma on useiden tekijöiden yhteisvaikutuksen vuoksi selvästi miehiä suurempi, eivät nämä vammat ole väistämätön osa naisurheilua. Valtaosa ACL-vammoista on ehkäistävissä panostamalla harjoittelussa monipuoliseen liikkeenhallintaan, lihasvoimaan ja turvallisiin suoritustekniikoihin. Lisäksi riskinarvioinnissa tulisi iän ohella huomioida biologinen kypsyys sekä sukupuolten väliset erot vammojen syntymekanismeissa. Kun harjoittelu ja vammojen ehkäisy kohdennetaan näihin tunnettuihin riskitekijöihin, voidaan merkittävä osa naisten ACL-vammoista ehkäistä ja samalla tukea naisten pitkää ja tervettä urheilu-uraa.

Artikkeli perustuu vertaisarvioituun ja ajantasaiseen tutkimusnäyttöön, lähteet saatavissa kirjoittajalta.